Suomi kuten muutkin Euroopan valtiot ovat saaneet tuta itänaapurin toimista. Nämä velivennäin tekoset eivät olleet meille vanhan rajan läheisyydessä asuville ollenkaan vieraita. Päinvastoin, Karjalan kannaksen riitamaan kansa oli kylvetetty riidan ja eripuran liemessä. Milloin se oli tullut idästä ja milloin lännestä. Viimeiksi lähdettiin kesällä 1944 karkuun. Kaikki omaisuus jäi mutta henkiriepu kaikeksi onneksi säilyi. Niin kuulin useasti Iida-mummun ja Matti-papan iloisen toteavan. Samalla matkalla ollaan edellee. Kiitos suomen asutuspolitiikan, me karjalan evakot saimme uuden mahdollisuuden elämälle.

Poikkeustila on vallannut maailmaa. Olemme kuitenkin valtakunnassamme saaneet elää rauhan ja rakentamisen aikaa pitkään. Sitä voisi yhtä hyvin syin sanoa poikkeustilaksi. Niin nimittäin ei ole suinkaan kaikkialla ollut. Riitoja ja erimielisyyksiä, julmuuksia ja epäoikeudenmukaisuutta on maailmalla ollut jatkuvasti.

Suomalaiset ovat hyviä rakentamaan rauhaa. Nyt on sen aika. Rauhan rakentaminen lähtee jokaisella omasta itsestään. Kysy itseltäsi, että miten voin olla avuksi ja vastaa teoilla. Pieni hyvä teko lakaisee tietä oikeudenmukaisuudelle. Hyvät teot tarttuvat.

Jätä kommentti