Kasvuni vastuunottajaksi

#541 Jussi Kuortti, parasta tekijälle ja työllistäjälle! Tamperelainen kokoomus (sit)

Tulevaisuutta ei ole ilman menneisyyttä kuten kaukaisten maiden viisaat ovat sanoneet. Tässä lyhyt tarina, pieni kuvakollaasi minun, ehdokas Jussi Kuortin menneisyydestä. Historiaahan tämä vain on, mutta historiaa kuitenkin. Olkaa hyvä. 

Menneisyyteni toki noudattelee luonnollisista syistä meidän aikuisten ihmisten (s.1960) menneisyyttä. Meidät kasvatettiin perheissä, joissa työ yhdistyi elämään hyvin kiinteästi. 

Oli se alituinen työn läsnäolo sitten nykykäsityksen mukaan hyvä tai huono, mutta siten se kuitenkin oli. Historiaa ei muuteta. Historiaa ei hävetä. ”Ei ikä vika ole kun se on hyvin eletty” opetettiin minulle. 

Työ liittyi kiinteästi elämään. Lasten elämästä haluttiin iloita. Nuoren elämästä haluttiin iloita. Aikuisten elämästä haluttiin iloita. Vanhusten elämästä haluttiin iloita. Yhdessä. Yhdessä iloittiin elämästä ja yhdessä iloittiin työstä. Työstä oltiin ja ollaan ylpeitä. Laiskuus ja omillaan toimeen tulemattomuus ei houkuttele vieläkään. 

Nuoruuteni aikaan Suomea käsiteltiin suomen kielellä ja Suomea rakennettiin suomalaisena markkina-alueena. Suomea rakennettiin suomalaisten voimin rauhan kumppanin Neuvostoliiton, meille karjalaisille entisen vennäin naapurina. 

Maailma oli suljettu mutta avoin. Avoin mahdollisuus. Kiehtova mahdollisuus. Meitä kasvatettiin näyttämään mitä mahdollisuudella tai mahdollisuudelle voimme tehdä. Me elettiin ja iloittiin. Ja tehtiin töitä. 

Meidän sen aikaisten lasten vanhempien perheet olivat kokeneet sodan menetykset nahkoissaan tai menettäneet sodan jaloissa kaikensa. Kodin, omaisuuden, toimeentulon. Pelko eli ja uhka oli. Uhkia oli ja uhkia oli ollut menettää tulevaisuus. Osa oli menettänyt rakkaimpansa, elämän kumppaninsa, lapsensa, isänsä, äitinsä. 

Suomalaiset olivat tulleet suomalaisten avuksi. Lähes puoli miljoonaa suomalaista oli saanut uuden mahdollisuuden suomalaisten auttamana. Me kuuluimme ja kuulumme siihen joukkoon. Siirtokarjalaisiin. Kiitos hyvästä työstä, suomalaiset. 

Pieni kuvakollaasi elämäni varrelta, olkaa hyvä. 


Töissä elonkorjuussa 60-luku. Sodan jälkeen oli saatu koti. Pienviljelystila Kuhmalahdelta kannakselta menetetyn tilalle. Kuvassa Matti-pappa, äiti Helvi ja pojat Veli-Matti ja Jussi


Töissä ruohonleikkuussa 60-luku. Isä Raimo oli rakentanut ensimmäisen oman kodin. Kuorman päällä Veli-Matti ja ruohonleikkurin sarvissa Jussi. 


Töissä taksin takapenkillä 60-luvulla. Imatralla Viki-sedän taksin opissa. Kuskin pukilla isä Raimo, opettajana Viki-setä ja takapenkillä äiti Helvi ja Jussi. 

Töissä huollossa 70-luku. Scanian huolto kevään kauniina lauantaina kodin pihassa. Isä Raimo ja Veli-Matti puskurilla. 

Töissä ajojärjestelyssä 80-luvulla. Yhteys asiakkaaseen edellytti tarkkaa verkkopaikan valintaa. Isä Raimo Mobiran luurissa perheen hiihtolomalla. 


Töissä rakennuksella 90-luvulla. Kylmäterminaalin kattoristikoita asennetaan. Telineillä tapahtuu. Raimo, Veli-Matti ja Jussi. 

Töissä kuljetussuunnittelussa 90-luvulla. Reittioptimointi ja kuljetustarjousten teko edellytti seinätaktiikkaa. Veli-Matti ja Jussi.

Töissä myynnissä ja markkinoinnissa 90-luvulla. Onnistuminen on tekemistä kavereiden kanssa.  Jussi ja Jaakko.

Töissä terminaalissa 90-luvulla. Veli-Matti ja Jussi ja lukematon määrä loistavia nuoria leijonia. 


Töissä kauppasopimuksia kirjoittamassa 2000-luvulla. Jussi & co. 


Töissä uutta luomassa 2000-luvulla. Liuttu ja tiivis tiimi nuoria pystyy mihin vaan. Minä siinä mukana. 


Töissä ilonpidossa 2010-luvulla. Ympyrä on sulkeumassa. Nuori työporukka iloitsee yhdessä. Liuttu ja lukematon määrä nuoria, tytär Anni, poika Juha-Matti, vaimo Sirpa ja minä, Jussi mukana. 


Töissä Liutulla 2016. Iloitsen työstä. Kalustoa esittelemme mutta ihmiset ovat tärkeimpiä. 


Töissä Liutulla 2017. Iloitsen työstä. Ihmiset ovat rakkaita. Premium-autojen kapteenit kohtaavat sinut, asiakas, ihminen. Sinä olet tärkein, aina.