Ihmiset ovat oman elämänkaareni aikana saaneet hurjasti lisää koulutusta. Nuoruusvuosinani 1970-luvulla yliopistotasoinen koulutus aiheutti suurta suurta kunnioitusta. Meille sen ajan maalta kaupunkiin muuttaneista perusperheistä ei juuri osattu kaavailla sellaista mahdollisuutta. Silloinkin oli tietysti kiire. Kiire oli töihin ja leivän ansaintaan.
Ylopistokoulutus on nyt yleinen mahdollisuus. Jos pää kestää. Sen sijaan selvyys työhön ja työpaikkaan on vaihtunut harhailuksi mahdollisuuksien viidakossa.
Toivon ja halua jokaiselle nuorelle mahdollisuuden yksinkertaisuuteen. Yksinkertaisuus alkaa rytmistä. Tässä rytmi ei ole rytmi veressä vaan rytmi elämässä, vuodessa, kuukaudessa, viikossa, vuorokaudessa ja päivässä sekä yössä. Niihin kaikkiin kuuluu omat elämän asiat.
Autetaan joukolla nuoret ja muunkin ikäiset löytämään rytminsä.
Rytmikästä elämää.
